Marokko opettaa

Ensimmäisen kisani on ohi Ladies European Tourilla. Ura alkoi birdiellä! Lopusta ei jäänyt juurikaan jälkipolville kertomista. Kahden pelipäivän jälkeen löysin itseni kirjaimellisesti tuloslistan väärästä päästä.

Pari päivää piti sulatella tapahtumia, ja ainakin nyt Fuengirolan auringon alla kirjoitellessa suurimman kolhun lienee saanut vain ego. Asiat eivät aina mene niin kuin suunnittelee ja päässään ajattelee, ja siihen on vain totuttava. Raaka fakta, joka pätee luonnollisesti muillakin elämän aloilla. 

Välillä tulee sairauksia, loukkaantumisia, hankalia sääolosuhteita tai muita asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Kisoja edeltävällä harkkaleirillä Espanjassa oli tarkoitus saada paljon kierroksia alle, mutta rankkasateiden takia kentät olivat kiinni useita päiviä. Valmistautuminen ei siis ollut niin golfintäyteinen kuin halusin, mutta matkustin Marokkoon hyvillä mielin siitä huolimatta.

Perillä puhkuin intoa - ja puhetta. Kämppikseni Henrikssonin Linda naureskelikin, kun ei ehtinyt edes kommentoida monologini väliin mitään. Ensimmäisinä päivinä meni aikaa rekisteröityessä ja yleisesti rutiineihin asettuessa: harkkarundit ja treenit, kehonhuolto sekä paikallisen caddien hankkiminen. Etenkin jälkimmäinen tulee vaatimaan itseltäni opettelua tulevaisuudessa, sillä täysin vieras ihminen mailapoikana ilman yhteistä kieltä tuntui vähintäänkin oudolta.

Rookieille oli ennen kisaa vielä oma kokoontuminen, jossa Noorasta tuli virallisesti LET-isosiskoni. Käytännössähän olen jo pommittanut Nooraa kysymyksillä monta kuukautta, mutta nyt saan tehdä sitä oikein luvan kanssa. Samassa tapahtumassa pokkasin myös ammattilaisurani ensimmäisen pokaalin! Meidät rookiet haastettiin alkuvuodesta tekemään R&A:n sääntötesti netissä, josta selviydyin ainoana täydellä 100%. Fanfaarien ja hopeisen maljan lisäksi sain upeat käsintehdyt aurinkolasit. Sääntökysymykset voi jatkossa siis osoittaa Arto Teittisen lisäksi allekirjoittaneelle!
Ilmaisen ja hyödyllisen testin voi käydä tekemässä osoitteesta http://rulesacademy.randa.org/

Itse kisassa en myönnä jännittäneeni – kädet eivät tärisseet ja henki kulki normaalisti. Tein tutut lämmittelyrutiinini ja rangella homma sujui, joten kävelin aina ykköstiille täynnä itsevarmuutta. Itse asiassa pari kertaa ihmettelinkin, miten olo on niin normaali.

Todennäköisesti kuitenkin alitajuisesti jännitystä oli, sillä en saanut kentällä itsestäni kaikkea irti. Pelaamattomuus näkyi osaltaan pelirutiinin tökkimisenä ja päättämättömyytenä tai yksinkertaisesti älyttöminä päätöksinä. Huonosta lyönnistä seurasi liian usein bogi tai enemmänkin.

Isoin puutteeni viime viikolla oli selvästikin mentaalinen, vaikka oman hankaluutensa toi myös ihan uusi vaiva. Heräsin ensimmäisenä harkka-aamuna vasen olkapää kiinni korvassa ja kovassa kivussa. Fysiolla kävi ilmi että viisi ylintä kylkiluutani olivat paikaltaan! Suhteellisen yleinen vaiva kuulemma golfareilla, mikä kehittyy vähitellen ja huomaamatta yksipuolisen kiertoliikkeen takia. Itselläni tilanteen lopullisena laukaisijana oli todennäköisesti huono nukkuma-asento.

Koko viikon ajan aamuin illoin kävin LET:in fysiolla (todella mukavia ja ammattitaitoisia naisia) ja vahvoissa teippauksissa ja kipulääkkeillä minut saatiin aina lähtöviivalle. Onneksi säännöllinen hoito alkoi viikonloppuna purra ja hartiatkin alkoivat olla taas levelissä.

Urheilija ei tervettä päivää näe, vai miten se menee… Jokaiselle urheilijalle tulee vastaavia tilanteita eteen, ja niistä on vain opittava selviytymään parhaansa mukaan.

Tiedän että tämä vuodatus voi kuulostaa negatiiviselta, mutta oikeasti minulla oli mahtava viikko! Niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin, vaikka tuloksellisesti ei jäänyt paljon käteen. Totta kai ole todella pettynyt itseeni – jos en olisi, niin eihän tämä merkitsisi niin paljon. Kuulostaa kliseeltä, mutta opin ihan mielettömän paljon.

”Failure is success if we learn from it.”

Meitä suomalaisia oli seitsemän pelaajaa kädeineen sekä Korhosen Mikko miehissä, joten iltaisin ruokailuseuraa ei ollut vaikeuksia löytää. Suomalaisten ulkopuolellakin kaikki olivat todella ystävällisiä ja koko viikon ajan vain vahvistui tunne, että tosiaan kuulun tänne. Sain uusia ystäviä ja seuraavassa turnauksessa varmasti edelleen lisää. Oli helpottava huomata, miten nopeasti rutiineihin itse kisapaikalla sujahti.

Siitä olen itse erityisen ylpeä, että keskityin omaan juttuuni enkä nöyristellyt mitään tai ketään vaan pidin leuan pystyssä. Pakko kyllä myöntää, että ex-Ryder Cup kapteeni Jose Maria Olazabalin tullessa vastaan avajaisissa ei riittänyt pokka pyytää yhteiskuvaan.

On hyvä muistaa, että kaikki starttaavat kisoihin samalta viivalta oli meriiteissä sitten mitä pokaaleja tahansa. Kunnioittaa pitää luonnollisesti jokaista, ja etenkin sunnuntaina 14. voittonsa LET:illä napanneen Gwladys Noceran pelin seuraaminen viimeisenä päivänä oli hienoa. On muuten tasainen veto rouvalla.

Pääsiäiseksi palaan kotiin treenien ääreen ja etsimään kisakovuutta ainakin Mastersia katsomalla! Kuka sinun suosikkisi on?

Kevättä rinnassa kohti kauden avausta

Paksuimmat toppatakit on viety varastoon, lumi kadonnut suurimmilta osin, ekat joutsenet bongattu ja valoa riittää puolenpäivän jälkeenkin – kevät on täällä! Muutama golfkenttäkin täällä Etelä-Suomessa on jo avannut ovensa, joten nyt voi viimeistään alkaa teroitella griinihaarukkaansa ja kiillottaa golfkenkiään. Itsekin tällä viikolla siirryn hallista ulos lyömään, mikä tuntuu Savon kasvatille aika erikoiselta jo näin maaliskuun alussa.

Toinen varma kevään merkki on Golfmessut, joka keräsi jälleen tuhansia hypistelemään välineuutuuksia ja haistelemaan tulevan kauden tuulia. Itselleni messut ovat aina perinteinen kauden avaus ja loistava paikka tavata tuttuja pitkän talven jälkeen. Eteneminen osastoilla on usein matelevan hidasta, kun suustaan jää kiinni joka toisen vastaantulijan kanssa mutta mikäs sen kivempaa!

Päällimmäisenä viikonlopusta jäi mieleen hyvä meininki ja ihmisten onnentoivotukset kisoihin, haasteotteluiden voitot sekä Juhani ”Don Tami” Tamminen pinkissä takissaan. Osallistuimme samaan keskustelupaneeliin, jossa Tami löi tuttuun tyyliinsä prinsiippejä pöytään mm. naisgolfista ja kuinka saada lisää harrastajia lajimme pariin. Huikea, karismaattinen tyyppi – paljon puhetta ja asiaakin siellä välissä. En vain ehtinyt saada meistä yhteiskuvaa, joten jos jollain paikallaolijalla on kuvia tilaisuudesta niin minulle voi lähettää!

Some-kuvien perusteella innokkaimmat löivät lumisilla rangeilla jo helmikuussa, mutta itse hyppäsin silloin vielä Malagan koneeseen etsimään lämpimämpiä olosuhteita. Vedin viikon tehotreenit Espanjassa Vartiaisen Oonan kanssa, muttei sielläkään tarvinnut juuri goreista tai piposta luopua. Aurinko onneksi paistoi kirkkaasti joka päivä, kuten Costa del Solilla toivoisikin.

Tukikohtanamme oli tutusti Lauro Golf, jota monet muutkin suomalaiset suosivat. Laurosta löytyy aina kovia pelikavereita ja skineille lähtijöitä. Vaikken koskaan pidempiä aikoja olekaan siellä kerrallaan viettänyt, niin on ihana huomata miten ihmiset silti muistavat ja tsemppaavat melkein kuin kotikentällä.

Treeniviikko Laurossa sujui nopeasti, ja oli mahtava huomata talven treenien vieneen peliä haluamaani suuntaan. Hallista ulos siirtymisessä on aina pieniä töyssyjä – ruoho, tuuli, mahdolliset kallistukset ja oma yleinen ruosteisuus toteuttaa visioimiaan lyöntejä. Muutaman turhautumispuuskan jälkeen hyviä lyöntejä oli kuitenkin lopulta enemmän kuin huonoja, joten ei voi kuin olla tyytyväinen. Ruoste tippuu pois hyvää vauhtia!

Nyt lyhyen Suomen visiitin jälkeen palaan takaisin Espanjaan viime hetken viimeistelyjä varten. Maaliskuun viimeisellä viikolla Marokon Agadirissa alkaa ensimmäinen kisani Ladies European Tourilla. Varaukset on tehty ja matkalaukkukin jo melkein pakattu!

Joulukuun LET-karsinnan viimeisestä kierroksesta tuntuu olevan ikuisuus, joten into taas saada numerolappu rintaan on kova. Se yhdistettynä lisääntyneeseen auringonvaloon on tuonut lisää pituutta askeliin. Alkaisi jo! Viimeistelyviikon tarkoituksena on pelata mahdollisimman paljon ja päästä taas kisamoodiin tai ainakin lähemmäs sitä. Vielä ei jännitä, mutta eiköhän senkin aika tule.

Seuraavassa blogissa tunnelmia reissusta!

Paras ikä menestyä?

Täytin juuri 26 vuotta. Samana päivänä synttäreitään juhlivat myös Lexi Thompson, 20, ja Greg Norman, 60. Norman ei kilpaile enää, mutta Lexi on yksi naisgolfin kirkkaimmista tähdistä ja voitti ensimmäisen majorinsa viime keväänä.

Ikä on aihe, joka on ollut golfmedian otsikoissa viime aikoina. Golfissa nuoruus on nyt valttia.

Teini-ikäiset pelaajat ovat rynnistäneet laajalla rintamalla kiertueille ja maailmantähdiksi. Lydia Ko (17) nousi helmikuussa naisten maailmanlistan kärkeen kaikkien aikojen nuorimpana. Charley Hull (18) voitti LET:in rahalistan viime vuonna. Miehissä taas reilut parikymppiset, Rory (25) etunenässä, napsivat voittoja Atlantin molemmin puolin.

Etenkin majoreissa otsikoita ovat nostaneet todella nuoret pelaajat – 2014 US Openissa Lucy Liu (11) ja 2013 Mastersissa Tianlang Guan (14) ihastuttivat golfmaailmaa.

Myös oma ikäni nostetaan esiin lähes poikkeuksetta haastatteluissa. Olen "kokenut" tai "kilpasiskojaan vanhempi". Kerran minulta jopa kysyttiin tunnenko itseni vanhaksi nuorten tyttöjen kilpailuissa. Pidän tätä hassuna, koska omassa mielessäni ikä menettää tietyllä tavalla merkityksensä kilpaurheilussa – arvostus tulee suoritusten, ei iän perusteella.

Amatöörinä olin vanhemmasta päästä, sillä suurin osa hyvistä pelaajista ei jatka kahdenkympin jälkeen ellei ammattilaisuus ole tähtäimessä tai ole jo vaihtanut statusta. Yritin löytää LET:in keski-ikää, mutten saanut uusimpia tietoja. Vahva "mutu" kuitenkin on, että olen reilusti keskiarvon alapuolella – rookieistakaan en ollut lähellekään vanhin.

Vitsailen aina näyttäväni nuoremmalta, enkä myönnä ikäkriisinkään vielä kolkuttavan. On kuitenkin fakta, että varsinkin naisten puolella teinitähtiä suorastaan pursuaa kiertueille ja juniorit erikoistuvat yhä aikaisemmin. Näitä sankaritarinoita media rakastaa tuoda esiin, joten yleisölle voi välittyä hieman vinoutunut kuvat tilanteesta.

Golf on lajina siitä upea, etteivät urheilijan mahdolliset menestysvuodet ole yhtä rajoittuneet kuten vaikka voimistelussa. Esimerkeiksi voi nostaa lukuisia pelaajia: Jack Nicklaus, Laura Davies, Steve Stricker ja Miguel Angel Jimenez ovat kaikki nostaneet voittopystejä lähempänä viittäkymppiä.

Golf on urheilua ja kroppa asettaa luonnollisesti omat rajoituksensa, joten vanhetessa sen huoltamiseen pitää käyttää enemmän aikaa. Olen jo kuullut nämä sanat fysioni suusta, "et enää palaudu kuten nuorena". Tuntui kamalalta, mutta ei tässä onneksi ihan peliä ole vielä menetetty.

Peliälyllä ja taktiikalla voi siis tiettyyn rajaan asti korvata fyysisiä ominaisuuksia, mikä mahdollistaa pitkän menestysikkunan ja uran golfarille. Kulunut sanonta "vuoden vanhempi ja kokeneempi" pitää usein paikkansa.

Käännetäänpäs juttu vielä itseeni. Teini-ikä on siis ohitettu jo hetki sitten, ja pelivuosia on takana useampi. Ammattilaisena tosin olen vasta-alkaja.

Uskon, että kaikelle on aikansa ja paikkansa. Uskon myös, että olen nyt 26-vuotiaana juuri siellä missä minun pitääkin olla juuri nyt. Suurin syy miksen lähtenyt LET-karsintoihin aiemmin, oli halu olla valmis ja tietää pärjääväni. Olisinko ollut valmis aiemmin? Mahdotonta sanoa, mutta hyvin näytti tämä suunnitelma toimivan.

Kaikki kehittyvät ja etenevät omaan tahtiinsa, oman suunnitelmansa mukaan. Haluan ajatella ikäni taakan sijaan vahvuudekseni – taas vuotta vanhempi ja samalla kokeneempi, kypsempi, itsenäisempi, vahvempi ja aina enemmän sinut itseni kanssa.

Iällä on golfissa, kuten muussakin urheilussa, kieltämättä merkitystä. Edellytykset menestykseen ovat olemassa kuitenkin teini-iästä aina sinne viiteenkymppiin asti, joten minulla on nyt edessäni vasta ensimmäinen vuosi pitkällä, mahdollisuuksia täynnä olevalla ammattilaisuralla.

Virallisesti rookie

Luokkaretkelle! Tai ei ihan, mutta kuukauden kotimaassa olon jälkeen pakkasin laukkuni kohti Alicantea eräänlaiselle opintomatkalle. Kyseessä oli LET:in järjestämät rookie orientaatiopäivät.

Me tourin ensikertalaiset – noviisit, keltanokat eli rookiet - kutsuttiin siis muutamaksi päiväksi yhteen ennen kisojen alkamista. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, yleensä neuvominen on tapahtunut kisojen ohessa pitkin kautta.

Mukana oli 19 pelaajaa 11 eri maasta, kaukaisimmat Kiinasta ja Kolumbiasta. Viimeisimpänä mainittu oli myös kämppikseni, johon ainakin tein lähtemättömän ensivaikutelman. Tulin iltalennolla ja viivästysten takia olin hotellilla vasta kello 1.30. Huoneen ovella koputin ja huutelin varovasti, mutta luonnollisesti pelästytin hänet lähes henkihieveriin – ainakin kiljunnasta päätellen. Nolosta tilanteesta huolimatta uni tuli nopeasti, ja aamulla onneksi jo nauratti.

Pelaajista suurin osa oli jo parin vuoden ajan pelannut ammattilaisena LETAS-kiertueella, mutta muutama oli laillani vasta jättänyt amatöörikentät taakseen. Nämä uudet ammattilaiset olivatkin entuudestaan tuttuja, mutta puheliaalle savolaiselle ei ollut ylitsepääsemätön este tehdä uusia tuttavuuksia.

Viikonlopun sisällön voisi tiivistää siten, että opettelimme ammattiurheilijan ja tour-elämän eri puolia velvollisuuksista oikeuksiin ja mahdollisuuksiin. Päivät olivat täynnä esityksiä, joilla LET:in henkilökunta esitteli itsensä ja organisaation toimintaa. Tuntui mukavalta saada kasvot nimille sähköposteissa. Pelaajille elintärkeä oli ”inside the ropes”-osasto johon kuuluvat kisojen käytännön asiat: kisoihin ilmoittautuminen, rekisteröinti, säännöt jne.

Käytännön infon lisäksi paljon painoarvoa saivat LETin arvot – tuore, inspiroiva, lähestyttävä ja verkostoitunut. Kiertue on tehnyt paljon töitä brändäyksensä eteen viime vuosina, ja haluaa nostaa profiiliaan ja samalla naisgolfia globaalisti.

Itseäni yllätti kiertueen laajuus enkä nyt tarkoita mantereiden lukumäärää. Kisatapahtumien lisäksi LET kouluttaa pelaajia uran aikana ja sen jälkeen, järjestää tapahtumia ja tukee naisten golfia paikallistasolta ylöspäin. Kaikkiaan LET haluaa olla enemmän kuin pelkkä kiertue. Henkilökunnan into paistaa läpi ja olen ylpeä olla osa kiertuetta tästä eteenpäin.

Kalvosulkeisten välissä oli onneksi epävirallisempaakin ohjelmaa. Tauot menivät joko treenatessa tai muiden pelaajien kanssa tutustuessa.

Yksi reissun kruunuista oli Marta Figueras-Dottin puhe ensimmäisellä illallisella. Rehellisesti sanottuna nimi ei etukäteen sanonut minulle mitään, mutta tunnistin hänet Espanjan naisten maajoukkueen valmentajaksi. Martan meriittilista on kuitenkin vaikuttava: ensimmäinen espanjalainen naisammattilainen, British Openin voitto ja parikymmentä vuotta LPGA:lla.

Martan 25min puheen aikana huoneen tunnelma sähköistyi. Kukaan ei sanonut sanaakaan vaan kuunteli miltei hengittämättä. Marta ei paljastanut valtiosalaisuuksia tai reseptiä tulla huippupelaajaksi, mutta kertoi omista kokemuksistaan ja muistutti perusasioiden tärkeydestä: kommunikoi, hymyile, tee paljon töitä ja kuuntele itseäsi. Lopuksi hän jakoi meille kaikille tammenterhot. Hän sanoi niiden kuvaavan sitä vahvaa puuta, joksi meistä jokaisella on mahdollisuus kasvaa oikealla huolehtimisella. Itse hän on pitänyt tammenterhoa bägissään koko golfuransa ajan.

Myöhemmin ehdin vielä jutella Martan kanssa kaksin. Hän teroitti, että täytyy uskaltaa olla loistava – jopa rookie-vuonna.

Viimeisenä päivänä pelasimme paikallisten jäsenten ja yhteistyökumppanien kanssa pro-amin. Omassa joukkueessani pelasi kolme junioria. Sää vaihteli sateesta myrskytuuleen, eikä pallo meinannut pysyä edes tiin päällä. Henki pysyi positiivisena haastavista olosuhteista huolimatta, ja lähinnä nauroimme toisillemme kommelluksille. Rundin jälkeen 15-vuotias pelikaverini Carlotta kertoi haluavansa isona pelata minunlaillani ammattilaisena. En osannut kuin halata häntä. Ujo kysymys tuli myös, että voisinko millään alkaa seurata Instagramissa ja muissa some-verkostoissa J Mahtavaa, millainen vaikutus yhdellä golfkierroksella voi olla!

Summa summarum: Olen todella iloinen että osallistuin. Kiertueelle kuulumisen tunne kasvoi hurjasti, kun tietää jo vähän miten toimia ja ympärillä on enemmän tuttuja kasvoja. Olo lähteä kisoihin on varmempi. Ensimmäistä kertaa itselleni konkretisoitui, että kohta minäkin pelaan ja ensi vuonna orientaatiopäivillä esitetyissä kuvissa voin olla minä.

Oli myös hienoa jakaa ajatuksia niin tavoitteista kuin peloistakin muiden samassa veneessä olevien kanssa. Mielenkiintoista oli kuulla ammattilaisuuden ensiaskeleista eri maissa, ja miten ne eroavat Suomen systeemeistä.

Infopakettien avulla minun myöskään ei tarvitse välttämättä jokaisesta asiasta soittaa Nooralle tai muille Suomi-naisille :)

Ainoa pettymys oli, ettei meille järjestetty mitään rookie-kastetta! Ei ole ollut kuulemma tapana, mutta katsotaan mitä Marokon kisaan saadaan järjestettyä – toivottavasti hotellin uima-altaat ovat lämmitettyjä.

Jotain uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua

Vuosi vaihtui, ja lähes päivälleen kuukausi sitten tuuletin Marokossa LET-paikkaa. Pienen hengähdystauon jälkeen valmistautuminen tulevaan on edennyt kovaa vauhtia. Taustoja laitetaan kuntoon hartiavoimin, jotta minä voisin keskittyä vain olennaiseen eli golfin pelaamiseen Euroopan kiertueella. Varusteiden päivitys ja tilaus, yhteistyöneuvottelut, lentojen varaaminen ja pari kuvaustakin ovat täyttäneet viime viikot treenaamisen lisäksi. Monta rautaa tulessa!

Otsikosta huolimatta en ole lisäksi kävelemässä alttarille, mutta tuttu sanonta tuntui sopivan elämäntilanteeseeni.

Uutta on tullut elämään paljon jo nyt ennen kisojen alkamistakin, eikä pienimpänä haasteena yhteistyökumppanien etsiminen. Onneksi ympäriltä löytyy ihmisiä auttamaan siinäkin tehtävässä.

Ensimmäistä kertaa olen myös täysin itse vastuussa suunnittelusta ja tekemisistäni. Viime vuodet sähköpostiin on tammikuussa kilahtanut maajoukkuekalenteri leirityksineen, jota on voinut käyttää pohjana. Nyt piti aloittaa puhtaalta pöydältä tai oikeastaan fläppitaululta. Valmentajani kanssa istuttiin alas pitkäksi aikaa, ja saatiin piirrettyä hyvät suuntaviivat ja tavoitteet tulevalle kaudelle. Ensimmäisen kisani pelaan maaliskuussa todennäköisesti Marokossa.

Lisää uusia tilanteita ja asioita on varmasti luvassa koko vuoden ajan, innolla odotan mitä tour-elämä tuo tullessaan.

Onneksi seassa on vanhaakin, paljon tuttua ja turvallista. Mielestäni ei ole tarpeellista muuttaa asioita vain siksi, että on nyt ammattilainen. Koen, että viime vuodet harjoitteluni on ollut tarpeeksi ammattimaista statuksen puuttumisesta huolimatta. Siksi jatkankin pääasiassa samojen asioiden tekemistä - samojen ihmisten ympäröimänä - joiden ansiosta olen päässyt tähänkin asti.

Kaveripiirikin pysyy hyvin samana ja mikä parasta, yhteinen työpaikka tarkoittaa entistä enemmän yhteistä reissaamista ja ajanviettoa.

Tilasin menneellä viikolla myös uudet golfvaatteeni ja väriskaala tulee olemaan hyvin isänmaallinen. Sininen oli myös iltapukuni Suomen Urheilugaalassa, jossa edustimme EM-hopeajoukkueen kanssa. Upea tapahtuma ja fiilis, paljon tuttuja ja vielä enemmän uusi tuttavuuksia. Loppuun asti jännättiin Mikkoa Vuoden urheilijaksi, mutta ihan ei riittänyt. Vielä ei ollut golfarin aika nostaa Uuno-pystiä, mutta jokainen sen varmasti Mikolle suo tulevaisuudessa. Ja me golfnaiset seuraamme mielellämme esimerkkiä!

Golfarit Urheilugaalassa.

Lorun viimeistä kohtaa piti vähän venyttää aasinsillaksi, myönnetään. Kotoa tai bägistä ei kuitenkaan löydy lainavaatteita, –kirjoja tai -mailojakaan, joten käytän nyt lainausta.

Mitä pidemmälle olen urheilijana kehittynyt, sitä enemmän huomio kiinnittyy mentaalipuoleen. Itselleni parhaiten toimivat inspiroivat ja motivoivat lainaukset, jotka muistuttavat päämäärästä. Parhaimmillaan ne tuovat selkeyttä  olemalla suorastaan hämäävän yksinkertaisia. 

"The most important shot in golf is the next one." –Ben Hogan

Lopuksi vielä nopea katsaus tulevaisuuteen. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna kaikki LET-kortin saavuttaneet uudet pelaajat eli rookiet on kutsuttu Espanjaan. Ensimmäistä kertaa järjestettävän rookie orientationin tarkoituksena on tutustua toisiimme sekä opettaa meidät ”talon tavoille” eli saada käytännön opastusta tourilla elämiseen ja olemiseen.

Tiedossa hauska viikonloppu tulevien kollegojen seurassa pelaten golfia, ensi kerralla lisää tarinoita sieltä!