Kuva

Kuva

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Marokko opettaa

Ensimmäisen kisani on ohi Ladies European Tourilla. Ura alkoi birdiellä! Lopusta ei jäänyt juurikaan jälkipolville kertomista. Kahden pelipäivän jälkeen löysin itseni kirjaimellisesti tuloslistan väärästä päästä.

Pari päivää piti sulatella tapahtumia, ja ainakin nyt Fuengirolan auringon alla kirjoitellessa suurimman kolhun lienee saanut vain ego. Asiat eivät aina mene niin kuin suunnittelee ja päässään ajattelee, ja siihen on vain totuttava. Raaka fakta, joka pätee luonnollisesti muillakin elämän aloilla. 

Välillä tulee sairauksia, loukkaantumisia, hankalia sääolosuhteita tai muita asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Kisoja edeltävällä harkkaleirillä Espanjassa oli tarkoitus saada paljon kierroksia alle, mutta rankkasateiden takia kentät olivat kiinni useita päiviä. Valmistautuminen ei siis ollut niin golfintäyteinen kuin halusin, mutta matkustin Marokkoon hyvillä mielin siitä huolimatta.


Perillä puhkuin intoa - ja puhetta. Kämppikseni Henrikssonin Linda naureskelikin, kun ei ehtinyt edes kommentoida monologini väliin mitään. Ensimmäisinä päivinä meni aikaa rekisteröityessä ja yleisesti rutiineihin asettuessa: harkkarundit ja treenit, kehonhuolto sekä paikallisen caddien hankkiminen. Etenkin jälkimmäinen tulee vaatimaan itseltäni opettelua tulevaisuudessa, sillä täysin vieras ihminen mailapoikana ilman yhteistä kieltä tuntui vähintäänkin oudolta.

Rookieille oli ennen kisaa vielä oma kokoontuminen, jossa Noorasta tuli virallisesti LET-isosiskoni. Käytännössähän olen jo pommittanut Nooraa kysymyksillä monta kuukautta, mutta nyt saan tehdä sitä oikein luvan kanssa. Samassa tapahtumassa pokkasin myös ammattilaisurani ensimmäisen pokaalin! Meidät rookiet haastettiin alkuvuodesta tekemään R&A:n sääntötesti netissä, josta selviydyin ainoana täydellä 100%. Fanfaarien ja hopeisen maljan lisäksi sain upeat käsintehdyt aurinkolasit. Sääntökysymykset voi jatkossa siis osoittaa Arto Teittisen lisäksi allekirjoittaneelle!
Ilmaisen ja hyödyllisen testin voi käydä tekemässä osoitteesta http://rulesacademy.randa.org/


Itse kisassa en myönnä jännittäneeni – kädet eivät tärisseet ja henki kulki normaalisti. Tein tutut lämmittelyrutiinini ja rangella homma sujui, joten kävelin aina ykköstiille täynnä itsevarmuutta. Itse asiassa pari kertaa ihmettelinkin, miten olo on niin normaali.

Todennäköisesti kuitenkin alitajuisesti jännitystä oli, sillä en saanut kentällä itsestäni kaikkea irti. Pelaamattomuus näkyi osaltaan pelirutiinin tökkimisenä ja päättämättömyytenä tai yksinkertaisesti älyttöminä päätöksinä. Huonosta lyönnistä seurasi liian usein bogi tai enemmänkin.


Isoin puutteeni viime viikolla oli selvästikin mentaalinen, vaikka oman hankaluutensa toi myös ihan uusi vaiva. Heräsin ensimmäisenä harkka-aamuna vasen olkapää kiinni korvassa ja kovassa kivussa. Fysiolla kävi ilmi että viisi ylintä kylkiluutani olivat paikaltaan! Suhteellisen yleinen vaiva kuulemma golfareilla, mikä kehittyy vähitellen ja huomaamatta yksipuolisen kiertoliikkeen takia. Itselläni tilanteen lopullisena laukaisijana oli todennäköisesti huono nukkuma-asento.

Koko viikon ajan aamuin illoin kävin LET:in fysiolla (todella mukavia ja ammattitaitoisia naisia) ja vahvoissa teippauksissa ja kipulääkkeillä minut saatiin aina lähtöviivalle. Onneksi säännöllinen hoito alkoi viikonloppuna purra ja hartiatkin alkoivat olla taas levelissä.
Urheilija ei tervettä päivää näe, vai miten se menee… Jokaiselle urheilijalle tulee vastaavia tilanteita eteen, ja niistä on vain opittava selviytymään parhaansa mukaan.


Tiedän että tämä vuodatus voi kuulostaa negatiiviselta, mutta oikeasti minulla oli mahtava viikko! Niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin, vaikka tuloksellisesti ei jäänyt paljon käteen. Totta kai ole todella pettynyt itseeni – jos en olisi, niin eihän tämä merkitsisi niin paljon. Kuulostaa kliseeltä, mutta opin ihan mielettömän paljon.

”Failure is success if we learn from it.”

Meitä suomalaisia oli seitsemän pelaajaa kädeineen sekä Korhosen Mikko miehissä, joten iltaisin ruokailuseuraa ei ollut vaikeuksia löytää. Suomalaisten ulkopuolellakin kaikki olivat todella ystävällisiä ja koko viikon ajan vain vahvistui tunne, että tosiaan kuulun tänne. Sain uusia ystäviä ja seuraavassa turnauksessa varmasti edelleen lisää. Oli helpottava huomata, miten nopeasti rutiineihin itse kisapaikalla sujahti.

Siitä olen itse erityisen ylpeä, että keskityin omaan juttuuni enkä nöyristellyt mitään tai ketään vaan pidin leuan pystyssä. Pakko kyllä myöntää, että ex-Ryder Cup kapteeni Jose Maria Olazabalin tullessa vastaan avajaisissa ei riittänyt pokka pyytää yhteiskuvaan.
On hyvä muistaa, että kaikki starttaavat kisoihin samalta viivalta oli meriiteissä sitten mitä pokaaleja tahansa. Kunnioittaa pitää luonnollisesti jokaista, ja etenkin sunnuntaina 14. voittonsa LET:illä napanneen Gwladys Noceran pelin seuraaminen viimeisenä päivänä oli hienoa. On muuten tasainen veto rouvalla.

Pääsiäiseksi palaan kotiin treenien ääreen ja etsimään kisakovuutta ainakin Mastersia katsomalla! Kuka sinun suosikkisi on?




1 kommentti:

  1. Luota itseesi, aisteihin ja vaistoihin.
    Nauti pelistä ja taistele tuloksesta, jokaisen ratkaisun kohdalla.
    Älä anna periksi, missään vaiheessa.
    Tsemppiä kisaan!
    T. KL

    VastaaPoista