Ensimmäisen kisani on ohi Ladies European Tourilla. Ura
alkoi birdiellä! Lopusta ei jäänyt juurikaan jälkipolville kertomista. Kahden
pelipäivän jälkeen löysin itseni kirjaimellisesti tuloslistan väärästä päästä.
Pari päivää piti sulatella tapahtumia, ja ainakin nyt
Fuengirolan auringon alla kirjoitellessa suurimman kolhun lienee saanut vain
ego. Asiat eivät aina mene niin kuin suunnittelee ja päässään ajattelee, ja
siihen on vain totuttava. Raaka fakta, joka pätee luonnollisesti muillakin
elämän aloilla.
Välillä tulee
sairauksia, loukkaantumisia, hankalia sääolosuhteita tai muita asioita, joihin
ei voi vaikuttaa. Kisoja edeltävällä harkkaleirillä Espanjassa oli tarkoitus
saada paljon kierroksia alle, mutta rankkasateiden takia kentät olivat kiinni
useita päiviä. Valmistautuminen ei siis ollut niin golfintäyteinen kuin
halusin, mutta matkustin Marokkoon hyvillä mielin siitä huolimatta.
Perillä puhkuin intoa - ja puhetta. Kämppikseni Henrikssonin
Linda naureskelikin, kun ei ehtinyt edes kommentoida monologini väliin mitään.
Ensimmäisinä päivinä meni aikaa rekisteröityessä ja yleisesti rutiineihin asettuessa:
harkkarundit ja treenit, kehonhuolto sekä paikallisen caddien hankkiminen.
Etenkin jälkimmäinen tulee vaatimaan itseltäni opettelua tulevaisuudessa, sillä
täysin vieras ihminen mailapoikana ilman yhteistä kieltä tuntui vähintäänkin
oudolta.
Rookieille oli ennen kisaa vielä oma kokoontuminen, jossa
Noorasta tuli virallisesti LET-isosiskoni. Käytännössähän olen jo pommittanut
Nooraa kysymyksillä monta kuukautta, mutta nyt saan tehdä sitä oikein luvan
kanssa. Samassa tapahtumassa pokkasin myös ammattilaisurani ensimmäisen
pokaalin! Meidät rookiet haastettiin alkuvuodesta tekemään R&A:n
sääntötesti netissä, josta selviydyin ainoana täydellä 100%. Fanfaarien ja
hopeisen maljan lisäksi sain upeat käsintehdyt aurinkolasit. Sääntökysymykset
voi jatkossa siis osoittaa Arto Teittisen lisäksi allekirjoittaneelle!
Ilmaisen ja hyödyllisen testin voi käydä tekemässä osoitteesta http://rulesacademy.randa.org/
Ilmaisen ja hyödyllisen testin voi käydä tekemässä osoitteesta http://rulesacademy.randa.org/
Itse kisassa en myönnä jännittäneeni – kädet eivät tärisseet
ja henki kulki normaalisti. Tein tutut lämmittelyrutiinini ja rangella homma
sujui, joten kävelin aina ykköstiille täynnä itsevarmuutta. Itse asiassa pari
kertaa ihmettelinkin, miten olo on niin normaali.
Todennäköisesti kuitenkin alitajuisesti jännitystä oli,
sillä en saanut kentällä itsestäni kaikkea irti. Pelaamattomuus näkyi osaltaan
pelirutiinin tökkimisenä ja päättämättömyytenä tai yksinkertaisesti älyttöminä
päätöksinä. Huonosta lyönnistä seurasi liian usein bogi tai enemmänkin.
Isoin puutteeni viime viikolla oli selvästikin mentaalinen,
vaikka oman hankaluutensa toi myös ihan uusi vaiva. Heräsin ensimmäisenä
harkka-aamuna vasen olkapää kiinni korvassa ja kovassa kivussa. Fysiolla kävi
ilmi että viisi ylintä kylkiluutani olivat paikaltaan! Suhteellisen yleinen
vaiva kuulemma golfareilla, mikä kehittyy vähitellen ja huomaamatta
yksipuolisen kiertoliikkeen takia. Itselläni tilanteen lopullisena laukaisijana
oli todennäköisesti huono nukkuma-asento.
Koko viikon ajan aamuin illoin kävin LET:in fysiolla
(todella mukavia ja ammattitaitoisia naisia) ja vahvoissa teippauksissa ja
kipulääkkeillä minut saatiin aina lähtöviivalle. Onneksi säännöllinen hoito
alkoi viikonloppuna purra ja hartiatkin alkoivat olla taas levelissä.
Urheilija ei tervettä päivää näe, vai miten se menee…
Jokaiselle urheilijalle tulee vastaavia tilanteita eteen, ja niistä on vain
opittava selviytymään parhaansa mukaan.
Tiedän että tämä vuodatus voi kuulostaa negatiiviselta, mutta
oikeasti minulla oli mahtava viikko! Niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin,
vaikka tuloksellisesti ei jäänyt paljon käteen. Totta kai ole todella pettynyt
itseeni – jos en olisi, niin eihän tämä merkitsisi niin paljon. Kuulostaa kliseeltä,
mutta opin ihan mielettömän paljon.
”Failure is success if we learn from it.”
Meitä suomalaisia oli seitsemän pelaajaa kädeineen sekä
Korhosen Mikko miehissä, joten iltaisin ruokailuseuraa ei ollut vaikeuksia
löytää. Suomalaisten ulkopuolellakin kaikki olivat todella ystävällisiä ja koko
viikon ajan vain vahvistui tunne, että tosiaan kuulun tänne. Sain uusia ystäviä
ja seuraavassa turnauksessa varmasti edelleen lisää. Oli helpottava huomata,
miten nopeasti rutiineihin itse kisapaikalla sujahti.
Siitä olen itse erityisen ylpeä, että keskityin omaan
juttuuni enkä nöyristellyt mitään tai ketään vaan pidin leuan pystyssä. Pakko
kyllä myöntää, että ex-Ryder Cup kapteeni Jose Maria Olazabalin tullessa
vastaan avajaisissa ei riittänyt pokka pyytää yhteiskuvaan.
On hyvä muistaa, että kaikki starttaavat kisoihin samalta
viivalta oli meriiteissä sitten mitä pokaaleja tahansa. Kunnioittaa pitää
luonnollisesti jokaista, ja etenkin sunnuntaina 14. voittonsa LET:illä
napanneen Gwladys Noceran pelin seuraaminen viimeisenä päivänä oli hienoa. On
muuten tasainen veto rouvalla.
Pääsiäiseksi palaan kotiin treenien ääreen ja etsimään
kisakovuutta ainakin Mastersia katsomalla! Kuka sinun suosikkisi on?
Luota itseesi, aisteihin ja vaistoihin.
VastaaPoistaNauti pelistä ja taistele tuloksesta, jokaisen ratkaisun kohdalla.
Älä anna periksi, missään vaiheessa.
Tsemppiä kisaan!
T. KL