H-hetki lähestyy

Vähiin käy ennen kuin loppuu! Päivät nimittäin. Torstaina koittaa D-day, kun nenä kääntyy kohti Marokkoa ja LET:in karsintoja. Edessä on hyvin erilainen työpaikkahaastattelu.

Mennyt viikko on ollut niin täynnä ohjelmaa, etten ole oikein vielä ehtinyt alkaa jännittämään. Espanjasta paluun jälkeen meni pari päivää lepäillessä ja samalla hoidin kouluhommat pakettiin. Sitten vaihdettiin naisten EM-joukkueen kanssa golfkengät korkkareihin ja käytiin pokkaamassa Vuoden golfteko-palkinto ensimmäisessä Golfgaalassa. Joku meistä sanoikin, ettei tätä lajia pokaalien takia tehdä, mutta on upeaa saada tunnustusta omiltaan. Toivottavasti hieno tapahtuma saa 

jatkoa tulevaisuudessakin.

Viimeiset päivät valmistauduin kotiseudulla Kuopiossa. Vaikka pari vuotta sitten muutin Helsinkiin, on kotiseuranani pysynyt Tarina. Siellä asuvat edelleen myös perheeni ja valmentajani, joten koitan vierailla reilun kuukauden välein.

Olen luonteeltani hyvin analyyttinen ja saan itseluottamusta tekemällä oikeita toistoja, toisin sanoen kun pallot menevät minne haluan. Halusin nyt treenatessa valmentajani kanssa käydä ehdottomasti kaikki osa-alueet läpi ja tsekata niiden tekniikat. Eihän niissä mitään vikaa ollut, mutta minua helpottaa kuulla varmistus toisen suusta.

Golfillisten asioiden lisäksi keskustelimme paljon henkisestä valmistautumisesta. Pitkällä kisareissulla energiaa kannattaa käyttää vain hyödyllisiin asioihin. Asiat voi jakaa karkeasti kahteen luokkaan – on asioita, joihin voi itse vaikuttaa ja asioita, joihin ei.

Esimerkki: Marokko on kärsinyt pitkään rankkasateista, ja pari päivää sitten tuli tieto, että sääolosuhteiden takia esikarsinta pelataankin kahden sijaan yhdellä kentällä. Lisää sadetta on luvattu eikä toisenkaan kentän olosuhteista ole varmuutta. Alueen tulvauutisoinnin perusteella voi olla mahdollista, että väylien väliset siirtymät kuljetaan kanootilla. Ellen nopeasti opettele poppakonsteja auringon loihtimiseen, on tämä kuitenkin asia, johon en voi itse vaikuttaa.

Aina minulla on mahdollisuus valita, miten suhtaudun eri tilanteisiin. Tässä tapauksessa stressaantuminen olisi vain turhaa energian kulutusta, minkään ei saa antaa häiritä.

Vaikutukseni piiriin kuuluvia asioita puolestaan ovat esimerkiksi sadevaatteiden pakkaaminen, grippien pitäminen kuivina tai ekstrahanskojen varaaminen.

Tällaiseen tyyneyteen kyetäkseni kirjoitin paperille neljä teesiä, joihin sitoudun. En aio näyttää niitä kenellekään muulle, mutta ne liittyvät keskittymiseen, rohkeuteen ja rentouteen. Nämä teesit luen reissussa aamuin illoin, ja toivottavasti ne siirtyvät mukaani kentällekin, etenkin heikkona hetkenä. Sillä sehän on varmaa, että huonoja lyöntejä ja jaksoja tulee kaikille. Menestyjät osaavat vain selviytyä niistä nopeammin.

Haluan nähdä LET-karsinnan mahdollisuutena enkä pakko-onnistumisena, kisa on vain yksi muiden joukossa. Olen tehnyt määrätietoisesti töitä, ja lähden innoissani näyttämään mihin se riittää. Golf sinänsä on hyvin yksinkertainen peli – pallo väylälle, siitä griinille ja putti tai pari. On klisee sanoa lähtevänsä nauttimaan golfista, mutta niin juuri aion tehdä.

Ja jotta mieli pysyy varmasti positiivisena, on salainen aseeni caddieksi lähtevä Annika Nykänen. Annika on parhaita ystäviäni ja monet vuodet maajoukkueessa reissattiin yhdessä. Häneltä voi odottaa samassa lauseessa apua puttilinjoihin sekä vähän Cheekin riimejäkin, joten tunnelma pysyy varmasti korkealla. Duomme meriitit ovat myös kunnossa, sillä viimeisin yhteistyömme toi elokuussa Erkko Trophyn voiton.

Tiimimme starttaa aikaisin torstaiaamuna reput eväitä täynnä kohti Rabatia, jossa esikarsinta pelataan 8.-11.12. Noin puolet jatkavat finaaliin Marrakechiin 17.-21.12 tavoittelemaan pelipaikkoja ensi vuodelle.

Peukut pystyyn kaikille suomalaisille!